Tänään vietetään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää. Omassa somekuplassani on nostettu esimerkiksi naistenasema, seksityöläiset ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt esille. Kaikki tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita. Erityisesti kuitenkin on puhututtanut ilmastonmuutoksen ja ekokriisin vaikutus globaalissa mittakaavassa. Erityisesti tämä Yle:n artikkeli on noussut esille. Kun yritin kaivaa artikkelia ylen sivuilta, en sitä löytänyt vaan lopulta oli koneella pakko avata instagram ja sieltä etsiä se. Okei, artikkeli oli näemmä eilen kirjoitettu, mutta absurdia silti. Lyhyesti: yli neljännesmiljoona lasta on kuollut nälkään Itä-Afrikassa tänä vuonna ja suuri syy aliravitsemukseen on ilmastonmuutos, määrä on selkeästi kasvussa.
Rikas pohjoinen, köyhä etelä
Maapallon resurssit ja varallisuus ovat jakautuneet epätasa-arvoisesti, eikä kenellekään pitäisi enää tässä vaiheessa tulla yllätyksenä, että ilmastokriisi koettelee erityisesti kaikkein köyhimpiä alueita. Voidaan puhua rikkaasta pohjoisesta ja köyhästä etelästä. Toisaalla kamppaillaan sellaisten haasteiden kanssa, kuin puhtaan juomaveden puute tai eläminen alle dollarilla päivässä, toisaalla kulutetaan useamman maapallon resurssit alle vuodessa. Oleellista on, että sama jako noudattaa myös päästöjä sekä mahdollisuuksia leikata omaa hiilijalanjälkeä ja kuitenkin etelän osuus hiilijalanjäljestä on moninkertaisesti pienempi, mitä pohjoisen. Mielellämme vedämme tässä kohtaa esille kiinalaisten tai intialaisten hiilijalanjäljen, jotka maana Suomea suurempia. Kuitenkin yksilötasolla laskettuna asia kääntyykin ympäri.
On myös hyvä muistaa, että nykyisellään laskemme meidän kuluttamien tuotteiden hiilijalan tuotantomaalle. Eli jos ostan nyt Kiinassa valmistetun takin, sen tuotannon hiilijalanjälki jää Kiinaan, ei Suomeen vaikka länsimaihinhan suurinosa näissä maissa tuotetusta paskasta tulee. Tähän samaan tuotantoketjuun liittyy toki paljon muitakin ympäristöongelmia ja usein myös lapsityövoimaa tai muita ihmisoikeusrikoksia. Samaten olemme oikein mielellämme ulkoistaneet ison osan tavaroidemme loppusijoituksesta köyhempien maiden ongelmaksi.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
Kestävä kehitys ja ekososiaalisesti kestävän elämäntavan rakentaminen vaatii siis paljon. On myös huomionarvoista, että siinä, missä rikkaan pohjoisen hiilijalanjälki on köyhempää etelää suurempi, näkyy sama jako myös valtioittain ja rikkaat omaavat myös Suomessa suuremman hiilijalanjäljen sekä enemmän vaikutusmahdollisuuksia tehdä muutosta. Tässä korostuukin mielestäni ekososiaalinen lähestymistapa kestävään kehitykseen ja muutokseen. Meidän tulee ottaa tulee ottaa huomioon jokaisen yksilön ja toimijan omat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Politiikan tehtävänä on paitsi tasata hyvinvointieroja ja taata kaikille mielekäs elämä, myös huolehtia jokaisen osallistumisesta ja luoda sellaista struktuuria, missä tämä on mahdollista. Kestävän kehityksen politiikka kietoutuu tasa-arvon ja kokonaisvaltaisuuden kysymyksiin. Poliittisesti kestävän kehityksen tulee olla
sellaista, että se turvaa nykyisten sukupolvien tarpeet ilman, että vaarannetaan
tulevien sukupolvien tarpeita.
Mikä sitten Ylen sivuilla nousi näin ihmisoikeuksien päivänä ja ekokriisin aikakaudella esille? Ensimmäisenä pari isoa kuvaa uusista hävittäjistä sekä ruotsalaisten näkemys hankinnasta. Kyllä ollaan oleellisen äärellä. <3 Mutta oli ne ihmisoikeudetkin muistettu – 13. artikkeli etusivulla käsitteli migroaggressiota ja sitä, miten erilaiset kommentit loukkaavat vähemmistöjä. Tosin ainakin itselleni artikkelista tuli aika puolustelevat vibat ja ingressissä jo todettu, ettei ketään halua vaikuttaa rasistilta, joten aihe herättää helposti närää. Mitä sitä tässäkään kohtaan nostamaan aidosti ihmisoikeuksia tai tasa-arvoon liittyviä ongelmia keskusteluun, kun valkoinen ihminen niin mielensä pahoitti.
Olen todella huono näkemään sukulaisia olivat nämä miten rakkaita tahansa. Lähteminen tuntuu muka niin vaikealta, väsyttää ja tekemistä olisi paljon muutenkin, ahdistaa ajatus sosiaalisudesta ja varmaan joku lapsuuden ”pitää istua hiljaa paikallaan” kulttuuri heijastuu edelleen takaraivoon. Kuitenkin, kun vain saa aikaiseksi lähteä, on yhdessä vietetty aika aina yhtä ihanaa ja arvokasta.
Vaikka isoisällä on omat ihanteensa ja aatteensa, vanhuuden mukanaan tuomat vaivat ja muuta, kokee hän viettävänsä mukavaa elämää ja arvostaa sitä, mitä hänellä on. Pappan kuullen voi toki arvostella nykyaikaa ja ongelmia, mutta hän toteaa aina tyytyväisenä, että kauas on jo hänen nuoruudestaan menty ja eivät hänen isovanhempansa voineet näin mukavasti ja rennosti eläkepäiviään viettää. Kyllä paljon hyvääkin nykypäivään mahtuu. Ja nuorisoa hän ei arvostele vaan muistuttaa, että ainahan nuorisoa on haukuttu ja pidetty omaa sukupolvea huonompana, mikä ei pidä paikkaansa, fiksuja ovat nykyään. Haluan pystyä säilyttämään vastaavan positiivisuuden ja olla mukana rakentamassa maailmaa, minkä voin sanoa olevan parempi kuin se, missä itse vartuin.
