Yleensä blogi kai aloitetaan jonkinlaisella esittelyllä. Yleisesti siihen, kuka blogin takana on, voi perehtyä Kuka-mitä-hä?-sivulla, joten ajattelin blogin kantavan teeman kannalta olevan merkityksellisempää avata omaa hiilijalanjälkeä. Mistä muodostuu, mitä olen jo parantanut, missä ovat kehittämiskohteet jne. Erilaisia laskureita on olemassa jo kiitettävästi, kuten Marttojen yleislaskuri, Unilever Food Solutions:in yksittäisten ruokien laskuri tai Ilmastodieetin laskuri.
Käytän itse Sitran elämäntapalaskuria, mikä mielestäni mukavan selkeä ja kokonaisvaltainen. Kaikissa laskureissa tulee huomioida omien vastausten rehellisyyden vaikutus tuloksen luotettavuuteen sekä se, että testit ovat melko yleisluontoisia, joten tulos on parhaillaan arvio ei absoluuttinen totuus. Itsereflektio ja omien tapojen realistinen tarkastelu ovat testin tuloksesta huolimatta tärkeitä.
Asuminen
Asumme vanhassa 1950-luvulla rakennetussa ja 60-luvulla laajennetussa omakotitalossa, jonka pinta-ala on n. 100 neliötä. Talo on vanha ja siinä on tähän liittyen moniakin kehittämiskohteita. Pääasiallinen lämmönlähde on ekosähkö ja pyrimme pitämään huonelämpötilan melko viileänä, vaatteita saa aina lisää päälle, mutta peruslämpö on kaikissa huoneissa yllä. Isompi remontti vaikka kosteusvaurion vuoksi tulisi kalliiksi niin ympäristön, kuin kukkaromme kannalta, joten tässä ei loputtomiin kannata säästää. Suihkut pyrimme pitämään lyhyinä, emme lämmitä tai juoksuta vettä turhaan, sähkönkulutus pyritään pitämään järkevänä.
Liikkuminen
Taloudessamme on yksi auto, jonka olemme ostaneet 2016 uutena. Auto käy dieselillä sillä tällöin puolison työmatkat olivat pitkiä, emme olleet kovin valveutuneita (vaikka usein niin kuvitteli) ja itse opiskelin aiempaa tutkintoani, joten talouskin oli tiukalla. Auto on kuitenkin palvellut vuodet hyvin.
Kuljen itse pääasiassa sähköpyörällä ympäri vuoden tai julkisilla, poikkeuksena nyt raskausaika, jolloin pyöräily on ajoittain sattunut todella paljon. Pääasiassa kuitenkin oma autoilu jää hankaliin tai pidempiin matkoihin sekä yhteisiin kauppareissuihin. Puoliso pyöräilee n. puolet vuodesta ja kulkee lopun ajan autolla, mutta hänen työpaikkaansa ei julkisilla pääse. En ole lentänyt lukion jälkeen ja viimeksi olen ollut laivalla useampi vuosi sitten työpaikan tyky-reissulla.
Ruokavalio
Ruokavaliossa olen kotivegaani ja kylässä joustan maitotuotteiden sekä satunnaistesti kalojen suhteen. Suklaa ja kahvi ovat suurimmat paheeni, joissa sorrun myös lehmänmaitopohjaisuuteen kotonakin. Työpaikalla meillä on ilmainen esimerkkiruokailu, taloon tilataan sekaani- ja vegaanivaihtoehto, joista valitsen sitä, kumpaa on lasten jälkeen enemmän jäljellä (erikoisruokavalioisten pitää myös tarvittaessa saada lisää). Saamme myös viedä hävikkiin jäävää ruokaa kotiin, jolloin kotonakin saatan syödä sekaanisti tai puoliso ottaa evääksi töihin. Koen, että tässä tapauksessa on parempi, ettei ruokaa mene hukkaan, kuin noudattaisin tiukasti vegaaniruokavaliota, koska se, mitä syön, ei vaikuta tilausmääriin. Jos itselleni tilattaisiin erikseen ruoka tai oma syömiseni vaikuttaisi muuten tilaukseen, söisin vegaanisesti.
Kylässä voisin tiukemmin noudattaa vegaanistaruokavaliota ja ottaa vaikka omat kahvimaidot mukaan, en vain kehtaa. Rakastan myös isoisäni valmistamaa savukalaa, joten pari kertaa vuodessa on ihana tällä herkutella. Viime aikoina äitini on alkanut valmistaa suvun yhteisiin juhliin esimerkiksi kakut vegaanisina ja tarjoaa ainakin yhden suolaisen kasvis/vegaanivaihtoehdon ja isoäitini alkoi valmistaa minulle erikseen kasvispihvejä, kun uskalsin ruoka-asiat nostaa esille. Arvostan tätä heiltä todella paljon! Ei muuten ole helppoa leipoa gluteenitonta ja vegaanista kakkua, joten siitä lisäpisteitä.
Lopputulos
Suomalaisen keskivertohiilijalanjälkeen eniten vaikuttavat asuminen, ruoka ja liikkuminen. Näistä itselleni ruokaan ja liikkumiseen on ollut helpoin vaikuttaa ja esimerkiksi asunnon ostoon aikanaan vaikutti paljon helppo liikkuminen myös julkisilla. Asumista yritämme puolison kanssa tasaisesti mukauttaa kestävämmälle pohjalle esimerkiksi ilpin, maalämmön ja aurinkopaneelien suhteen. Säästämme myös sähköautoa varten, joka mahdollisesti ajankohtainen jahka saan nykyiset opinnot kasaan. Sitran testissä myös kulutus nostetaan esille. Meillä on kaksi koiraa, jotka nostavat hiilijalanjälkeämme. Pyrin ostamaan kaiken tarpeellisen käytettynä sekä aktiivisesti tarkastelemaan omaa kulutustani, tarvitsemista ja mielihalujen suhdetta. Kuitenkin esimerkiksi sukkahousuja tai treenivaatteita ostan säännöllisesti ja kuluttamista tulee tehtyä helposti sitä sen suuremmin ajattelematta tai välttämättömien ruokaostosten sivussa, vaikka kesällä limsapullo kun vesipullo jäänyt matkasta. Kulutukseen ja kulutustottumuksiinkin on siis parempi kiinnittää huomiota sekä niitä aktiivisesti reflektoida. Koen kuitenkin, että omat kulutustottumukseni ovat kohtuullisella tasolla ja keskivertosuomalaista vähäisempiä.
Testin mukaan tulokseni on 2 500 kg CO₂e, mikä on kestävällä tasolla vuoteen 2030 asti ja tulisi tämän jälkeen laskea. En koe eläväni mitenkään epämukavasti, joutuvani tekemään kompromisseja tai muutenkaan valintojen aiheuttavan epämukavuutta. Oikeasti elän todella mukavasti ja etuoikeutetusti. Uskon kuitenkin, että on jaksoja, jolloin hiilijalanjälkeni on Sitran tulosta korkeampi. Esimerkiksi tänä vuonna olen autoillut paljon tavallista enemmän ja on jaksoja, jolloin ruokavalio ei ole optimaalinen. Säännöllisesti myös pohdin, voiko tosiaan asua näin leveästi ja mukavasti ilman, että se on ilmaston kannalta ongelma. Jos nostan testissä autoilu- ja bussimatkojen määrää sekä joisin enemmän kahvia ja käyttäisin runsaammin maitotuotteita tulos on 3 800 kg CO₂e, mikä jo ylittää jo reippaasti maapallon kantokyvyn. Tämä on silti reippaasti alle suomalaisten keskimääräisen hiilijalanjäljen, 10 300 kg CO2e.
Tekemistä siis riittää itselläkin. Blogissa tulen käsittelemään jatkossa omia arjen valintojani, taloutta, kestävää kehitystä ja ekososiaalisesti kestäviä elintapoja, minimalismia ja yhteiskunnallisia asioita sekä varmasti paljon kaikkea muuta sälää. Olen lukiosta asti kirjoittanut blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen blogi jäi pian valmistuttuani, kun se alkoi tuntua nololta ja lapselliselta. Tämän jälkeen olen aloittanut ainakin kaksi blogia, joiden tarkemmasta ja ammatillisemmasta otteesta otin liikaa paineita. Jaoin blogia myös tutuille, mikä alkoi ahdistaa jossain kohtaa. Tätä aion kirjoittaa rennolla otteella, annan olla niin nolo tai säälittävä, kuin itsekin olen, enkä ota säännöllisyydestä tai muusta painetta.
<3 Maninajohanna
Jätä kommentti